Pelaamisesta pelaamiseen

Pitihän minunkin viime viikonloppuna asentaa koneelle World of Warcraftin 10-päivän triali. “Luonnonsuojelija” on mätkinyt henkiltä susia ja muitä örkkejä sekä yrittänyt kerätä fyrkkaa questeista saadakseen paremmat varusteet ja aseet. Ei minulle sinällään vierasta hommaa, koska on tullut pelailtua tietokoneella c64:sta lähtien. Ultimat olivat joskus suosikkejani ja Monkey Islandin veroisia seikkailupelejä ei enää tehdä.

Jossain vaiheessa 1990-luvun lopulla tuli pelikiintiö täyteen. Hyviä seikkailupelejä ei enää juuri tehty ja roolipelit muistuttavat aina toinen toistaan. Vuosisadan vaihduttua olen pelaillut lähinnä kevyitä älypelejä netissä.

Odottelen kuitenkin innolla Fallout 3:sta, koska Falloutit olivat joskus lemppareitani. En tiedä ostanko PS3:lle vai PC:lle. PS3:ta on vaikea ohjata. Olen täysi tumpelo hienoilla ohjaimilla. Rottatouille PS3:lla oli onnetonta räpellystä.  

Nyt pitää tutustua peleihin työn puolesta. Se on jotenkin omituista. Pelaamista voi olla jotain hyötyä. Entisaikojen tyttöpelaajan kummajaisuus voi olla osaamista nykyaikaisella naisvaltaisella alalla.

Uhkaava netti – hu-huu!!

Kirjastontäti oli tänään saamassa Superkirtsin mediakasvatusoppia. Pöllämystyneenä siitä, että nettiin suhtaudutaan edelleen kuin mörköön ja se nähdään pesäkkeenä, josta ei saada irti paljon muuta kuin miten estää nettikiusaus, pornografia ja väkivalta.

Ällistyttävää on sohvaperunasukupolven ällistys siitä, mitä nuoret voivat nähdä oikeasta maailmasta vieraannuttavassa nettimaailmassa ja mitä kehittävää voi olla näppäimistön näpyttelyssä chattäillessä ja mesettäessä. Miten voi sanoa, että joku asia on huono tai paha ellei yritä edes ymmärtää sitä eikä viitsi edes tutustua siihen?

Tv-sukupolvi ei voi tuudittautua autuaaseen “synnyin ENNEN NETTIÄ enkä muuksi muutu” mentaliteettiin, ellei aio totaalisesti syrjäytyä tästä yhteiskunnasta loppupeleissä. Toivoisi, että kirjastontäditkin kaivautuisivat joskus ylös iltasella sohvanpohjalta sekä “entisaikojen mörön” tv:n ääreltä sekä alkaisivat käydä netissä kehittäen kommunikaatiotaitoja, luovuutta ja reaktiokykyä. Samalla voisi kehittää kielitaitoa viestimällä uusille ihmisille toiselle puolelle maailmaa sekä ottaa ehkä haltuun tietämystä ja taitoa uudesta teknologiasta. Ehkä silloin ymmärtämys sekä omaa teiniä ja kirjaston nuoria asiakkaita (ja jopa kirjaston verkkopalveluita) kohtaan muuttuisi positiivisemmaksi ja avarammaksi. Tervetuloa kummitustaloon!