Kirjastontäti oli tänään saamassa Superkirtsin mediakasvatusoppia. Pöllämystyneenä siitä, että nettiin suhtaudutaan edelleen kuin mörköön ja se nähdään pesäkkeenä, josta ei saada irti paljon muuta kuin miten estää nettikiusaus, pornografia ja väkivalta.
Ällistyttävää on sohvaperunasukupolven ällistys siitä, mitä nuoret voivat nähdä oikeasta maailmasta vieraannuttavassa nettimaailmassa ja mitä kehittävää voi olla näppäimistön näpyttelyssä chattäillessä ja mesettäessä. Miten voi sanoa, että joku asia on huono tai paha ellei yritä edes ymmärtää sitä eikä viitsi edes tutustua siihen?
Tv-sukupolvi ei voi tuudittautua autuaaseen “synnyin ENNEN NETTIÄ enkä muuksi muutu” mentaliteettiin, ellei aio totaalisesti syrjäytyä tästä yhteiskunnasta loppupeleissä. Toivoisi, että kirjastontäditkin kaivautuisivat joskus ylös iltasella sohvanpohjalta sekä “entisaikojen mörön” tv:n ääreltä sekä alkaisivat käydä netissä kehittäen kommunikaatiotaitoja, luovuutta ja reaktiokykyä. Samalla voisi kehittää kielitaitoa viestimällä uusille ihmisille toiselle puolelle maailmaa sekä ottaa ehkä haltuun tietämystä ja taitoa uudesta teknologiasta. Ehkä silloin ymmärtämys sekä omaa teiniä ja kirjaston nuoria asiakkaita (ja jopa kirjaston verkkopalveluita) kohtaan muuttuisi positiivisemmaksi ja avarammaksi. Tervetuloa kummitustaloon!
Kirjoittaja: Krista 
